Julkaistu 13.11.2019
Helsingin kaupungin osallistuva budjetointi (OmaStadi) on kunnianhimoinen ja uskalias hanke, jossa kaupunkilaiset saavat ehdottaa ideoita ja äänestää miten 4,4 miljoonaa euroa jaetaan kaupungin kehittämiseksi. Arviomme mukaan hankkeen alkutaival on toteutunut varsin onnistuneesti mutta tulevaisuudessa on hyvä kiinnittää huomiota seuraaviin toteutuksen osa-alueisiin: toimeenpanon riittävä läpinäkyvyys ja dialogisuus, syrjään jäävien ryhmien nykyistä parempi osallisuus, prosessin virtaviivaisuus, viestinnän sujuvuus ja ehdotusten pelisääntöjen selkeys kaupunkilaisille. Jotta mainittuihin seikkoihin tartuttaisiin, esitämme tutkimuksemme perusteella seuraavat seitsemän suositusta:
1. Toimeenpanon läpinäkyvyyttä ja dialogisuutta voisi kehittää vuosisuunnitelmalla sekä parantamalla OmaStadi-alustaa. Vuosisuunnitelmaan tulisi selkeästi merkitä avoimen kehittämisen vaiheet. OmaStadi-alustan toimivuutta olisi mahdollista parantaa käyttäjätestauksella sekä käyttäjien kanssa tehtävällä yhteiskehittämisellä. Kerätyn datan tulisi olla kaikille avoimesti saatavilla. Parhaiten toimivia osia voisi edelleen hioa osallisuuden “hittituotteiksi”. OmaStadi Raksojen saama, pääosin positiivinen, palaute tarjoaa hyvän lähtökohdan yhteiskehittämistilaisuuksien jatkojalostamiselle.
2. Syrjään jäävien ryhmien osallisuuden tukemisesta kannattaisi tehdä erillinen selvitys. Selvitykseen voisi koota parhaita käytäntöjä syrjään jäävien ryhmien aktivoinnista kotimaisissa ja ulkomaisissa osallistuvan budjetoinnin ja osallistuvan demokratian hankkeissa.
3. OmaStadi-prosessia tulisi parantaa ja virtaviivaistaa mahdollisimman monen idean etenemiseksi äänestykseen. Virkamiesten tekemän karsintavaiheen tilalle voitaisiin etsiä muita ratkaisuja, kuten avoimet asukasfoorumit, joissa kaupunkilaiset ja virkamiehet yhdessä työstävät ja arvioivat ehdotuksia, tai ehdotus- ja suunnitteluvaiheen yhdistäminen ja varsinaisen karsinnan tekeminen myöhemmin prosessissa.
4. Osallisuuden ekosysteemiä tulisi kehittää dynaamisesti ja vuorovaikutteisesti niin kaupunkiorganisaation sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Kaupungin sisäisessä yhteistyössä kehitettävää on kaupunginkanslian ja toimialojen välisessä viestinnässä. Samalla tulisi selventää OmaStadin roolia suhteessa muuhun asukasosallisuuteen, esimerkiksi aluesuunnitelmiin. Yritysnäkökulma olisi syytä ottaa nykyistä paremmin huomioon, samoin selventää järjestöjen ja yhdistysten roolia budjetointiprosessissa.
5. Ehdotusten pelisäännöt tulisi kommunikoida selvemmin ja budjetoinnin kohdistamista vuosittain vaihtuviin teemoihin tulisi harkita. Karttapohjaisen havainnollistamisen ja esimerkkien avulla voitaisiin selkeyttää, minkälaiset ehdotukset ovat mahdollisia ja mitä on jo tekeillä kaupungin toimesta. Kohdentamalla budjetointi jatkossa osittain tai kokonaisuudessaan teemoihin, kuten ekologisiin innovaatioihin tai erityisryhmien tarpeisiin, voitaisiin tehostaa uusien ratkaisujen löytämistä strategisesti tärkeisiin kysymyksiin.
6. Arvioinnista kannattaisi tehdä pysyvä osa OmaStadin toteuttamista ja kehittämistä. Sisäisen evaluoinnin lisäksi voisi harkita hankkeen kokonaiskuluista 1–5 % suuruisen määrärahan osoittamista ulkopuolisen arvioinnin toteuttamiseen vuosittain. Arviointia kannattaa toteuttaa eri kanavia pitkin hyödyntäen ja koordinoiden esimerkiksi opinnäytetöitä.
7. Kaupunkilaisilta kerättyjä ideoita tulisi hyödyntää monipuolisesti ja innovatiivisesti. Olisi syytä varmistaa, että kerätyt ehdotukset ja suunnitelmat arkistoidaan ja tehdään avoimesti saataviksi. Myös toteuttamatta jääneet ideat tulisi nähdä arvokkaana tietoresurssina ja ideapankkina, josta voidaan etsiä uusia ratkaisuja tai kehittää kestävää kaupunkikehitystä tukevia indikaattoreita.
Läpinäkyvyyden, dialogisuuden ja syrjään jäävien ryhmien aseman parantamiseksi sekä käyttäjätestausta ja selvitystyötä varten tulisi varata lisäresursseja. Mikäli nykyinen ehdotusten karsintavaihe korvataan avoimella asukasfoorumilla, riskinä on, että foorumeiden kokoonpano politisoituu ja osaltaan raskauttaa budjetointiprosessia. Vaarana on myös, että eri alueilla jo valmiiksi aktiiviset kaupunkilaiset alkavat ohjailla prosessia, koska heillä on enemmän kokemusta tämänkaltaisista toimintamalleista. Erilaisten osallisuusmallien toimivuutta kannattaisi kokeilla riskit mielessä pitäen.
OmaStadin suhteessa kaupungin muihin osallisuus- ja suunnitteluprosesseihin on jännite, jonka purkaminen vaatii keskusteluja ja prosessointia kaupunginkanslian ja toimialojen välillä. Teemoihin kohdistetuista budjetoinneista on maailmalta myönteisiä kokemuksia, mutta hintana on, että kaupunkilaisilla ei tämän jälkeen ole mahdollisuutta esittää mitä tahansa tärkeäksi kokemaansa ideaa. Ratkaisuna voisi olla rajatun budjettiosuuden jakaminen temaattisesti.
Mikäli osallistuvaan budjetointiin liitetään pysyvänä osana arviointi, tutkimus ja kehitystyö, tämä lisää kustannuksia ja pahimmillaan monimutkaistaa budjetointiprosessin toteuttamista. Arvioinnin tavoitteista ja lähtökohdista tulisikin sopia yhdessä järjestävän osapuolen kanssa siten, että tarkasteluun nostetaan kaikkein haasteellisimmat kysymykset. Tutkimusta voidaan tukea pienin kustannuksin avaamalla hankkeen data laajasti kaikkien käyttöön. Tutkimukseen ja kehitystyöhön kannattaa investoida myös ratkaisujen kehittämiseksi edessä oleviin haasteisiin, kuten suuren ehdotusaineiston analyysiin ja hallintaan.
