Tarkastelemme tässä luvussa vaalihäirintää ehdokkaiden näkökulmasta heidän omien havaintojensa ja kokemustensa kautta. Näitä on mitattu erityisesti tähän tarkoitukseen suunnitellulla kysymyssarjalla, jossa vastaajia pyydettiin kertomaan yhteensä yhdeksän häirintämuodon kohdalla, ovatko he huomanneet niitä esiintyneen vuoden 2019 eduskuntavaalien yhteydessä, ja pitävätkö he niiden esiintymistä todennäköisenä Suomen tulevissa vaaleissa. Lisäksi tutkimme sitä, missä määrin ehdokkaat ovat kokeneet olonsa turvalliseksi vaalikamppailun aikana. Analyysin keskeinen näkökulma nivoutuu kysymykseen poliittisesta yhdenvertaisuudesta. Kohdistuuko tietyntyyppisiin ehdokkaisiin muita enemmän häirintää, mikä näkyy myös yleisempinä havaintoina vaalihäirinnän esiintymisestä? Myös käytössä olevien resursseilla on mahdollisesti yhteys havaintoihin vaalihäirinnästä: mitä enemmän ehdokas kampanjoi ja on esillä eri yhteyksissä, sitä todennäköisemmin hän tulee törmänneeksi vaalihäirinnän eri muotoihin. Analyysin toisessa osassa ehdokkaiden vastauksia verrataan äänestäjien näkemyksiin, joita on tiedusteltu vastaavalla kysymyssarjalla vuoden 2019 eduskuntavaalitutkimuksen kyselyaineistossa (ks. Borg ym. toim. 2020).