16.9.2020

Mikä on tunteiden rooli politiikassa? 

Bibun tutkija Mona Mannevuo soveltaa kulttuurintutkimusta politiikan tutkimukseen ja tuo siihen uuden näkökulman: politiikka käy tunteisiin, mutta poliitikkojen tulisi tehdä päätökset nopeasti, tehokkaasti ja rationaalisesti.

Kun Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Mona Mannevuo aloitti syksyllä vuonna 2018 työnsä eliittien toimintakykyä tutkivassa BIBUn työpaketissa, häntä askarrutti, miten hän käy politiikan tutkijasta. Peruskoulutukseltaan Mannevuo on kulttuurihistorioitsija, jonka tutkimus on aiemmin keskittynyt tunteisiin, työelämään ja tehokkuusajatteluun. Syksyllä häneltä ilmestyy kirja Ihmiskone töissä. Sotienjälkeinen Suomi tehokkuutta tavoittelemassa (Gaudeamus). Nyt hän soveltaa kulttuurintutkimusta politiikan tutkimukseen ja tutkii, millaisia tunteita poliitikon työhön liittyy.

Poliitikot kokevat riittämättömyyden tunnetta

Mannevuon tuore tutkimus käsittelee poliitikkojen työskentelyä paineiden alla. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää laajempaa hektistä ilmapiiriä, jossa poliitikot tekevät päätöksiä. Tutkimukseensa Mannevuo haastatteli viime vaalikaudella 20:tä poliitikkoa kaikista puolueista.

Poliitikon työn arjen kaoottisuus yllätti Mannevuon. Kansalaisilla on mielikuvia siitä, kuinka poliitikot lähinnä rupattelevat kuppilassa ja painelevat toisinaan nappeja. Todellisuudessa päivät ovat täynnä päällekkäisiä kokouksia, tapahtumia ja yllättäviä muutoksia suunnitelmiin.

– Poliitikot kokevat kaltaiselleni pätkätutkijalle tuttua riittämättömyyden tunnetta, joten kyselin heiltä, millaisia tunteita poliitikon työhön liittyy. Yllätyin siitä, että kansanedustajat kokivat työn kuormittavuuden positiosta riippumatta yllättävän samalla tavalla. 

Mannevuon tutkimus poikkeaa kriittisestä eliittitutkimuksesta siinä mielessä, että hän ei epäile poliitikkojen liioittelevan ahkeruuttaan näyttääkseen houkuttelevalta tai kerätäkseen itselleen etuja. Sen sijaan hän pyrkii tulkintaan, joka tarjoaa uusia välineitä nähdä politiikan kulissien taakse. Näin tutkimus voi avata uusia näkökulmia siihen, mikä poliitikkojen työssä on kuormittavaa ja miten työolosuhteita voisi parantaa. 

– On meidän kaikkien etu, että päätöksiä ei tehdä hätäisesti, uupuneena tai kohtuuttoman paineen alla. Toki kansalaisten ja median pitää olla kriittinen ja tarkkana, mutta edes poliitikon ei tarvitse sietää kaikkea. Kriittisyys ei poissulje sitä, että pyrkii asettumaan kritiikin kohteen asemaan. 

Miellyttäminen kuormittaa poliitikkoja 

Poliitikon työ on myös emotionaalista työtä, sillä heidän tehtävänsä on miellyttää kaikkia, vaikka todellisuudessa kaikkia ei voi miellyttää. 

 – Kansanedustajat muistuttavat toisinaan keskijohtoa, eräänlaista väliporrasta kansalaisen ja valtion välillä. Vaikka he toisinaan toimivat puutteellisten tietojen varassa, he eivät voi vaikuttaa epävarmoilta. Heidän tulee ottaa tyynesti vastaan kansalaisista tullut palaute, oli se sitten asiallista keskustelua torilla tai humalaisten haukkuja lauantai-iltana. Kun tähän lisätään sosiaalisen median kanavat päälle, on selvää, että paketti on kuormittava.

Sosiaalisen median tuomasta kuormituksesta poliitikoille puhutaan jonkin verran, mutta ei ehkä riittävästi. Haastatteluissa kävi ilmi, että etenkin 1990-luvun laman jälkeen uhkauksia tuli kasvokkain paljonkin eikä vihapuhe sinänsä ole ilmiönä uusi. Uudet alustat ja 24/7 yhteiskunta kuitenkin kiihdyttävät tahtia ja henkilöivät politiikkaa, mikä on omiaan lisäämään työuupumusta. Aiheesta ei silti mielellään puhuta, koska politiikka on kovaa peliä ja uupumus voi kääntyä itseä vastaan.

– Poliitikot ovat intohimotyössä, joten heidän tulee korostaa, että he rakastavat työtään. Intohimotyön kulttuuriseen tarinaan taas kuuluu se, että työ menee kaiken muun edelle, mutta se ei haittaa, koska ihana työ on etuoikeus. 

Poliitikon ja tutkijan tilanteissa on yhtäläisyyksiä

Poliitikoilla on yllättävän paljon samantapaisia ongelmia kuin vaikkapa tutkijoilla. Työlle ei aseteta selkeitä rajoja, koska niitä ei ole mahdollista asettaa vaan työ on osa itseä. On lopulta vaikea sanoa mihin työ loppuu ja mistä se alkaa. Onko se työtä, jos pysähtyy kaupassa vaihtamaan kuulumisia jokaisen potentiaalisen äänestäjän kanssa?     

– Yllättävän moni sanoi vastaavansa epätoivoisten kansalaisten puheluihin ja toimivan jonkinlaisena auttavana puhelimena. Se on paradoksaalista, sillä kansanedustajat tavallaan paikkaavat vapaa-ajalla järjestelmän valuvikoja toimimalla keittiöpsykologina tai selittämällä epätoivoisille kansalaisille mistä avustuksia voi hakea.

Kuormituksen ja rajattomuuden lisäksi kilpailu ja huoli oman työn tulevaisuudesta yhdistävät poliitikon ja tutkijan työtä. Suurin osa kansanedustajista haluaa uusia paikkansa, joten vaalit ovat aina jännittävä hetki.

– Poliitikon työ ei missään tapauksessa ole sama asia kuin pienituloinen pätkätyö, mutta hermoilu omasta tulevaisuudesta koskee myös poliitikkoja. Siihen tulisi kiinnittää huomiota, sillä se vaikuttaa tietoisesti ja tiedostamatta päätöksentekoon ja omiin valintoihin.

Kuka haluaa vielä poliitikoksi?

Mannevuota mietityttää, kiinnostaako poliitikon ura nuoria tulevaisuudessa, sillä siihen liittyy paljon varjopuolia. Aihe on tullut esiin myös parhaillaan Matti Ylösen ja Niina Karin kanssa tekeillä olevassa tutkimuksessa viestintätoimistoista. Tässä tutkimuksessa Mannevuo on huomannut, että politiikan liepeillä rakentuva ura kiinnostaa monia, koska uudet työnkuvat tarjoavat mahdollisuuden tehdä politiikkaa olematta poliitikko. 

– Toisaalta nuoremmat kansanedustajat eivät välttämättä ajattele, että poliittinen ura olisi ikuisuusprojekti. Sen sijaan se voi olla välivaihe, jossa opetellaan uusia korvaamattomia taitoja seuraavaa työtä varten. 

Myös poliitikkojen työ muuttuu yhteiskunnan muutoksen mukana. Mannevuo toivoisi, että muutospuheen sijaan ihmiset myös itse pohtisivat miten he omalla toiminnallaan vaikuttavat muutokseen. Mikäli sosiaalinen media koetaan kuormittavaksi, sitä ei ehkä ole pakko seurata ja käyttää koko ajan. Tai jos keskustelukulttuurin ja vaatimuksien koetaan kiristyneen, voi miettiä seuraako asiaa sivusta vai voiko asiaan vaikuttaa jotenkin itse. 

– On todennäköistä, että uupumispuhe politiikassa lisääntyy kuten muussakin työelämässä.

 

Tutustu tästä Mona Mannevuon hiljattain julkaistiin politiikkakatsaukseen poliitikkojen jaksamisesta.