KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiö

Kunnallisalan kehittämissäätiön Julkaisu 44/2021
ISBN 978-952-349-067-3
ISSN 2489-9631

Tarkastelemme tässä raportissa kuntavaaleja hyvinvointivaltion kehyksessä yhtäältä äänestäjien kohdistaman kysynnän ja toisaalta puolueiden tarjonnan kautta. Tutkimme ensiksi, miten äänestysalueen asukkaiden sosioekonominen asema (koulutus- ja tulotaso) oli yhteydessä äänestysaktiivisuuteen ja puolueiden kannatukseen vuoden 2017 kuntavaaleissa. Analyysi perustuu aineistoon, joka sisältää äänestysalueittaiset tiedot vuoden 2017 kuntavaalien äänestystuloksista ja 18 vuotta täyttäneen väestön sosioekonomisesta rakenteesta vuoden 2016 lopussa. Tulosten pohjalta näemme, millaisilta alueilta kukin puolue sai viimeksi vahvimman kannatuksensa. Niiden asukkaista muodostuu kunkin puolueen ydinryhmät, joita kesäkuun kuntavaaleissa pyritään tavoittelemaan.

Puolueille kuntavaaliohjelmat ovat yksi keskeinen tapa pyrkiä vastaamaan äänestäjäkunnan tarpeisiin ja profiloitua ratkaisujen tarjoajina. Tarkastelemme tätä tarkoitusta varten muodostamamme luokittelukehikon avulla, millaisista ja keille suunnatuista peruspalveluista puolueiden ohjelmissa puhutaan, ja miten erilaiset sosiaalipoliittiset teemat, kuten varhaiskasvatus, koulu, terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut, niissä näkyvät. Olemme erityisen kiinnostuneita puolueiden esittämistä edustusväitteistä (Saward 2010, ks. myös Mattila 2017): mihin äänestäjäryhmiin puolueet kohdistavat vetoomuksensa ja missä määrin kuntaohjelmissa esitetyt toimet ja ratkaisuehdotukset vaikuttavat olevan linjassa sen kanssa, mistä ryhmistä puolue on edellisissä vaaleissa saanut eniten kannatusta?