Artikkelissa tarkastellaan, miten yhtäältä pienituloisuus ja toisaalta tulotason heikkeneminen heijastuvat eri puolueiden kannatukseen ja äänestysaktiivisuuteen vuosien 2011–2019 eduskuntavaaleissa. Tulokset osoittavat, että pienituloisuus on yhteydessä korkeampaan Vasemmistoliiton ja matalampaan Kokoomuksen kannatukseen. Pienituloisuuden yhteys Perussuomalaisten ja Vihreiden kannatukseen jäi epävarmemmaksi. Lisäksi Suomessa näkyy useassa muussa maassa havaittu yhteys äänestäjän taloudellisen tilanteen heikkenemisen ja populistisen puolueen kannatuksen välillä. Äänestysaktiivisuuden osalta tulokset ovat suoraviivaiset: mitä pienemmät tulot, sitä harvempi äänestää. Kyseinen yhteys korostaa äänestämisen ja poliittisten valintojen merkitystä osana eriarvoisuuskeskustelua. Taloudellinen hyvinvointi ja poliittinen toimintakyky nivoutuvat tiiviisti yhteen muodostaen itseään vahvistavan rakenteellisen sidoksen. Toinen tärkeä seikka liittyy poliittiseen edustukseen. Pienituloisilta on saatavilla vaaleissa paljon ääniä, ja eriarvoistumiskehityksen hillitsemisessä on keskeistä, että ne puolueet, joille pienituloisten äänet mahdollisesti päätyvät, ovat sitoutuneet heidän asemaansa parantavaan politiikkaan.