Abstrakti Tutkimuksessa tarkastellaan ulkomaalaistaustaisten äänioikeutettujen osallistumista vuosien 2012 ja 2017 kuntavaaleihin. Analyysit pohjautuvat Tilastokeskuksen tuottamaan yksilötasoiseen rekisteriaineistoon, jonka äänestystiedot ovat peräisin oikeusministeriön ylläpitämästä sähköisestä äänioikeusrekisteristä. Tutkimuksemme keskeinen lähtökohta on, että kotoutuminen muodostaa yhden dynaamisen kokonaisuuden, jonka eri osat joko tukevat tai heikentävät toisiaan. Tällaisten dynaamisten vaikutusten analysointi on hankalaa johtuen eri tekijöiden keskinäisistä riippuvuuksista. Tämän vuoksi olemme pitäytyneet mahdollisimman pelkistetyissä malleissa. Artikkelissa tarkastelemme ulkomaalaistaustaisten äänioikeutettujen osallistumista vuoden 2017 kuntavaaleihin rakenteellisen ja identiteettipohjaisen kotoutumisen pohjalta. Rakenteellista kotoutumista mitataan osallistumisella työelämään ja tulotasolla. Identiteettipohjaista kotoutumista mitataan avioitumisella syntyperäisen suomalaisen kanssa. Tarkastelemme näissä tapahtuneen muutoksen vaikutusta ulkomaalaistaustaisten äänioikeutettujen äänestystodennäköisyydelle, ja vertaamme sitä vastaavaan muutokseen syntyperäisten suomalaisten kohdalla. Hypoteeseinamme ovat seuraavat: H1a) siirtymä työttömästä työlliseksi nostaa äänestystodennäköisyyttä, H1b) siirtymä työllisestä työttömäksi laskee äänestystodennäköisyyttä, H2a) tulojen lisääntyminen nostaa äänestystodennäköisyyttä, H2b) tulojen vähentyminen laskee äänestystodennäköisyyttä ja H3) avioituminen syntyperäisen suomalaisen kanssa lisää äänestystodennäköisyyttä. Analyysimme tulokset osoittavat, että tarkastelluista mittareista ylivoimaisesti suurin merkitys oli syntyperäisen kansalaisen kanssa avioitumisella. Sen sijaan ylöspäin suuntautuvalla tuloliikkuvuudella ja työllistymisellä oli vain vähän vaikutusta. Tulokset korostavat tarvetta tarkastella poliittiseen osallistumiseen vaikuttavia tekijöitä kokonaisvaltaisesti monipuolisten mittarien ja pitkittäisaineistojen pohjalta.