Aikaisemman laadullisen tutkimuksen mukaan suurituloisimmat kansalaiset kannattavat pohjoismaista hyvinvointivaltiota periaatteellisella tasolla mutta pitävät sitä käytännössä kalliina, tehottomana ja passivoivana. Pätevätkö samat havainnot laajemmassa tilastollisessa tarkastelussa. Miten tuloerot, tulonsiirrot ja sosiaalietuudet koetaan suurituloisimman kymmenyksen, yritysjohtajien ja yrittäjien keskuudessa?

Tässä artikkelissa osallistumme käytävään keskusteluun vastaamalla kysymykseen siitä, missä määrin yksilön tulotaso on yhteydessä näkemyksiin tulo- ja varallisuuserojen hyväksyttävyydestä ja sosiaalietuuksien järjestämisestä. Ovatko suurituloisten hyvinvointivaltiota koskevat asenteet selvästi varauksellisempia kuin matalimpien tuloluokkien? Lisäksi selvitämme näkemyksissä mahdollisesti tapahtunutta muutosta: ovatko eri tuloryhmien asenteet jyrkentyneet vuonna 2008 iskeneen taloudellisen taantuman ja sitä seuranneen heikon talouskasvun myötä?