– Lopulta Turkissa tilanne kehittyi sellaiseksi, että etnografinen kenttätyö kaupungin marginaalisilla alueilla olisi käynyt erittäin vaikeaksi ja pystynyt jatkamaan tutkimusta siellä. Monet samat teemat seuraavat kuitenkin tutkimuksessini edelleen. Seuraan myös Turkin tapahtumia ja kirjoitan niistä, Tuominen kertoo.
Kontulassa Tuominen tekee tutkimusta, mutta on myös esimerkiksi järjestänyt Kontula Electronic -festivaalia ja sen yhteydessä BIBU Talks -tapahtumia. Koronaepidemia siirsi tämän vuoden tapahtuman syksyyn, mutta Tuominen kumppaneineen testaa uutta tapaa sitouttaa kävijöitä.
– Maksamme kaikille artisteille ja tekniikalle, joiden kanssa tapahtumasta oli sovittu normaalisti huhtikuussa, mutta emme velvoita heitä olemaan mukana syksyn tapahtumassa, vaan homma perustuu solidaarisuuteen. Myymme lippuja, mutta ihmiset ei saa suoraan mitään, korkeintaan yllätykseen sitten lokakuussa.
Alunperin Kontula-yhteys syntyi sattumalta ja “hyvien tyyppien” myötä. Tällaisia kohtaamisia Tuominen pitääkin olennaisena asiana monessa hyvässä jutussa.
– Tavattiin Kontula Electronic -festivaalin ensimmäisen vuoden järjestäjien kanssa ja mietittiin, voisiko tässä olla tutkimuskomponentti mukana. Samaan aikaan oli Koneen säätiön rahoitushaku auki ja saatiinkin sitten tälle aika spontaanisti syntyneelle idealle rahoitus, Tuominen kuvaa.
Kontula on ollut Tuomisen päätyö kolme vuotta ja työ jatkuu myös BIBU-hankkeessa. Työhön kuului vuoden täysipäiväinen kenttätyövaihe, jota Tuominen kuvailee “luksukseksi” nykyisessä yhä lyhyemmällä aikajänteellä toimivassa tutkimusmaailmassa. Se on tarkoittanut kontulalaiseen elämään sukeltamista kokonaisvaltaisesti.
Jotta jossain määrin huonomaineisesta alueesta saadaan todellinen kuva, sen keskellä eläminen on Tuomisen mielestä välttämätöntä.
– Jos menisin monivalintalomakkeen kanssa Kontulaan kysymään ihmisiltä, mitä he ajattelee alueestaan, saisin juuri ne vastaukset, joita voisi olettaakin. Monille on vaikeaa poiketa odotetusta roolista. Etnografisessa kenttätyössä on ollut aikaa rakentaa luottamusta ja olla erilaisissa tilanteissa, jossa näyttäytyy arjen ristiriidat. Yhdessä tekemisen kautta vuorovaikutukseen tulee syvyyttä eri tavalla kuin tutkija ja informantti -asetelmassa, joka on muutenkin keinotekoinen. Oppii ymmärtämään arjen monimuotoisuutta, esittää Tuominen.
Kontulassa Tuomista kiinnostaa esimerkiksi, miten ihmiset suhtautuvat siihen, että heidän kotiseudulla on huono maine. Toisissa tilanteissa se masentaa ihmisiä ja aiheuttaa lamaannusta, toisena puolena syntyy yhteisöllisyyttä ja kotiseutuylpeyttä. Kontulassa asuu myös paljon ihmisiä, jotka voisivat kyllä muuttaa muuallekin, mutta eivät halua.
– Monien tavoitteena ei ole pikkusieluinen keskiluokkainen elämä, vaikka kyllä Kontulasta löytyy sitäkin, Tuominen sanoo.
Keskiluokka määrittelee helposti yhteiskunnallisen toimijuuden ja sen minkälainen toiminta on tärkeää ja arvokasta. On kuitenkin myös muita, hyvin erilaisia todellisuuksia:
– Elämänpiiri rajoittuu Helsingissä tosi eri tavoilla – mikä toiselle on turvatonta, on toiselle kotoisaa ja päinvastoin. Monet kontulalaiset kokevat keskustan paljon turvattomampana kuin Kontulan. Myös toimijuus nähdään usein tosi kapeasti. Heikossa asemassa oleville kurottaminen normaaliin vaatii tosi paljon toimijuutta, sitä ei voi mitata vain kykynä muuttaa asioita, vaan myös pyrkimyksenä normaaliin arkeen. Tässä arkiset kohtaamiset on tosi tärkeitä. Jos kohtaamiset oman piirin ulkopuolella rajoittuu sossuun ja on epäsymmetrisiä, voi olla tosi tärkeää puhua joskus vaikkapa säästä.
Kontula on Tuomisen mielestä kurkistus koko suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuteen. Noin 15 000 ihmisen alue kuuluu Suomen kansainvälisimpiin paikkoihin. Tuomisen mielestä lähiöiden omaa dynamiikkaa ja niissä tapahtuvien asioiden merkitystä ei aina ymmärretä tarpeeksi laajasti.
– Paikat, joista puhutaan nukkumalähiöinä, joilla ei muka ole historiaa tai identiteettiä, ovat oikeasti sellaisia, missä tapahtuu moninaisia asioita, jotka määrittää Helsinkiä, maailmaa ja Suomea tulevaisuudessa.
Ilmeisin ilmiöistä on monikulttuurisuus.
– Esimerkiksi Kalliossa, jolla on suvaitsevainen maine, niin aika harvoin kapakassa on muita kuin kantasuomalaisissa. Arjen kohtaamisia on paljon vähemmän. Kontulassa pääsee näkemään mitä kaikkea siitä seuraa, kun kohtaamiset normalisoituu, Tuominen sanoo.
