Tekijä: Iina Koskinen

Abstract  Kontula, a suburban estate at the margins of Helsinki, Finland, has been plagued by a notorious reputation since its construction in the 1960s. At different moments in history, it has reflected failed urbanity, with shifting emphases on issues such as rootlessness, segregation, intergenerational poverty, and unsuccessful integration of immigrants. Unlike many other suburban estates in Helsinki, it has become a potent symbol of the ills of contemporary urbanity in the vernacular geography of the city. Based on ethnographic fieldwork, this article explores how its inhabitants experience the dynamic between the internalised stigma and their responses to it. The focus is on how historically formed and spatially defined senses of belonging and exclusion shape their everyday lives and how they have found ways to challenge the dominant perceptions about their homes and neighbourhoods. I argue that an understanding of cultural intimacy, conceptually developed by Michael Herzfeld, offers a useful way to approach the tension between essentialised categories and lived realities. Rather than simply limiting their agency, the shared stigma enables inhabitants to form powerful senses of belonging. The article emphasises how culturally intimate understandings employ both complex historical trajectories and shifts in relative location to question and confront the stigma in the language of mutual trust and belonging.

Jenni Rinteen väitöstutkimus "Deliberative representation in parliament" pureutuu punnitsevan ja harkitsevan puheen ja poliittisen edustamisen kysymyksiin.

Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella parlamenttia edustamisen ja deliberaation eli harkitsevan ja punnitsevan puheen paikkana. Tutkimuksen kysymyksenasettelu on lähtökohdiltaan teoreettinen. Se sijoittuu politiikan teorian, erityisesti deliberatiivisen demokratiateorian ja poliittista edustamista käsittelevien keskusteluiden läpileikkauskohtaan. Johtuen siitä, että edustamisen ja deliberaation välinen suhde on jokseenkin aliteoretisoitu, on myös tästä näkökulmasta tehtyjen, edustajien toiminnalliseen työympäristöön sijoittuvien empiiristen tutkimusten määrä vähäinen. Täten tutkimuksella on myös toinen tavoite: tuoda parlamentti ja siellä tapahtuva edustustoiminta empiirisen tutkimuksen kohteeksi.

Tutkimuksen aineiston muodostaa 60 suomalaisen kansanedustajan (ja viiden valiokuntaneuvoksen) puolistrukturoidut tutkimushaastattelut, jotka on kerätty aikavälillä 2008–2016.

Tutkimus lähtee liikkeelle hyvin yksinkertaisesta ajatuksesta: mitä edustajat oikeastaan käytännössä tekevät kun he edustavat? Tässä työssä hahmotellaan analyyttinen työkalu, deliberatiivinen edustaminen, jota tarkastellaan tutkimuksessa määriteltyjen kolmen edustamisen kontekstin kautta. Niissä edustamisella ja deliberaatiolla on omat tarkoituksensa ja tavoitteensa. Kansanedustajat tunnistavat nämä muutokset deliberaation käytössä ja hyödyntämisessä, kun kyseessä on esimerkiksi eduskuntaryhmän sisäinen toiminta, valiokunnan kokous tai istuntosalityöskentely.

Affirmatiivinen konteksti selittää sitä, kuinka deliberatiivisessa edustamisessa tarvitaan muita oman mielipiteen punnintaan, peilaamiseen ja vahvistamiseen. Operatiivinen konteksti lähtee ajatuksesta, että edustamisessa halutaan saada asioita tehdyksi ja aikaiseksi. Tämä edellyttää kansanedustajilta yhteistyötä, kompromissikyvykkyyttä sekä myös tavoitteellista ja strategista deliberaatiota. Viimeiseksi, performativiisessa kontekstissa deliberatiivinen edustaminen osoittaa että ”asioita on saatu aikaiseksi”. Deliberaation tasapuolisuutta ja kuuntelevuutta korostavat elementit liudentuvat istuntosalityöskentelyssä.

Menestyksekäs kansanedustaja kykenee toimimaan kaikissa edellä mainituissa konteksteissa: tietää asioista, mutta osoittaa myös kykyä kuunnella ja kunnioittaa muita sekä heidän mielipiteitään pystyessään samanaikaisesti ajamaan ja kommunikoimaan omia poliittisia tavoitteitaan. Deliberatiivisen edustamisen näkökulmasta todellinen jännite onkin eduskunnan näkyvän ja näkymättömän työn välillä ja tämän ristiriidan esilletuomisessa.