Europe is currently in a transitional period. The ongoing post-industrial economic and technological transformation is weakening our established societal, political, and cultural structures. Meanwhile, key 21st-century challenges including climate change, socio-economic inequalities, and external authoritarian pressure are creating instability across the continent.
The scenarios of the paper were created as a synthesis of the Finnish BIBU research project (2017-22), which studies the impact of the socio-economic transformation on our political systems, and responses to it. A report in Finnish focusing on the future of the Finnish welfare state and democracy was published alongside this volume.
Kansalaisuuden kuilut ja kuplat (BIBU) -hanke on tuottanut laajasti tutkittua tietoa siitä, mitä suomalaiselle demokratialle ja hyvinvointimallille kuuluu globaalien murrostrendien keskellä. Julkaisun skenaarioiden tavoitteena on koota tätä tutkimusta yhteen laajalle yleisölle sekä viedä keskustelua demokratian tulevaisuudesta uusiin suuntiin.
Julkaistu 25.2.2022
Mitä on yritysjohtajan onni täyden kalenterin puristuksessa, ja mitä sairaanhoitaja jännittää vuorolistojensa äärellä? Miltä näyttää Suomi paperitehtaan piipun juurelta? Millaista on maahanmuuttajana pyörittää pizzeriaa savolaisella kylänraitilla, ja vieläkö kaikuu yhteiskunnan kutsu Kainuun korvessa?
Suomalaiset ovat astuneet 2000-luvulla uuteen, entistä kovempaan maailmaan. Markkinoiden avautuminen ja uudet teknologiat luovat uusia mahdollisuuksia mutta lisäävät myös painetta: vaatimukset ovat kasvaneet, ja muutos murentaa vanhoja elämäntapoja ja identiteettejä.
Kahdeksan kuplan Suomi kuvaa talouden murrosten silmässä elävien ihmisten kokemuksia itsestään ja yhteiskunnasta: sitä, mitä he odottavat itseltään ja toisiltaan. Se kertoo myös tahdosta ja tunteista, jotka sitovat ihmisiä yhteen. Millaista tarinaa suomalaiset kertovat itsestään, ja millaisia tunteita tarinaan liittyy? Kuulemmeko ja ymmärrämmekö toistemme tarinoita?
Published 24.2.2022
With a population of a little over 5.5 million inhabitants, Finland has coped with the Covid-19 pandemic with relatively few fatalities. By 30 August 2021, 123,635 infections and 1,018 Covid-19-related deaths had been reported.
In terms of infections, the pandemic in Finland has occurred in four waves. The first started in mid-March 2020 and it was over by the end of June 2020. During that period, 7,269 infections were reported. The second wave started gradually in August, reaching its peak in the first half of December 2020. By then, a total of some 30,000 infections had been reported. There was a sudden decline in the number of cases until they began to increase again during the second week of January 2021. The third wave reached its peak in late-March 2021. By then, the cumulative number of infections was around 73,000. The third wave had blown over by late-June 2021 when the number of infections began to rapidly rise again—this time due to the Delta variant. The peak of the fourth wave was in mid-August 2021.
The number of daily deaths followed the number of infections during the first and second wave. However, when the third wave of infections began, the number of daily deaths kept decreasing. This is, of course, due to the vaccinations that started in Finland at the end of December 2020.
Julkaistu 31.1.2022
Teoksessa Vastuullinen viestintä (pp. 124-138), Eräranta, & V. Penttilä (Eds., ProCom ry. ProComma Academic, 2021. URL = http://hdl.handle.net/10138/330665
Ympäröivän yhteiskunnan ”aito kuunteleminen” on nykyään tärkeä vastuullisuusviestinnän ihanne. Käsitykset vastuullisuudesta muovautuvat yhteiskunnallisessa keskustelussa, ja myös organisaatioiden viestinnältä peräänkuulutetaan osallistumista ja dialogisuutta. Kuunteleminen on tällaisen vuorovaikutuksen keskeinen edellytys, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa organisaatioviestinnän kontekstissa?
Tässä artikkelissa pohditaan, miten kuuntelemisen käsitettä ja ilmiöitä voidaan ymmärtää ja hyödyntää viestinnän ammattilaisen työn ja viestinnän johtamisen näkökulmasta, osana luottamusta rakentavaa organisaatioviestintää. Erityisenä esimerkkinä tarkastellaan sitä, kuinka uutismedian toimialaan kohdistuvia yhteiskuntavastuun odotuksia määritellään vuorovaikutuksessa eri sidosryhmien kanssa. Journalismi perustelee omaa erityistä arvoaan viestinnän kentällä nimenomaan vastuullisena julkisen keskustelun tuottajana. Jotta tällainen yhteiskunnalliseen rooliin nojaava legitimiteetti säilyisi, niin yksittäisten organisaatioiden kuin koko toimialan on kyettävä kuuntelemaan toimintaympäristöään, myös niitä kriittisiä ääniä, jotka voivat hahmottaa tuon vastuullisuuden monin eri tavoin.
Tämä on tärkeä näkökulma myös muilla viestinnän aloilla toimiville ammattilaisille, joiden on kyettävä julkiseen keskusteluun siitä, millaisen tulevaisuuden tuottamiseen oma toiminta kiinnittyy ja keihin kaikkiin se vaikuttaa. Samalla keskusteluun osallistuminen itsessään on yhteiskunnallista toimintaa, jolta voidaan edellyttää vastuullisuutta ja jonka varaan organisaatioon kohdistuva luottamus rakentuu.
Published 27.1.2022
Policy access biases worry social policy scholars because they generate Matthew effects that exacerbate socioeconomic divides. Yet, access biases in many social investment policies, like training during unemployment, remain under-researched. Such access biases may be detrimental to a critical objective of social investment: to improve and uplift workers with precarious economic prospects. We focus here on access bias in training provided by public employment services against lower-educated workers. They are vulnerable to unemployment and fractured employment and should thus be targeted for training. While there is burgeoning attention on access biases in training against disadvantaged youths and non-citizens, fewer studies have focused on similar access bias against lower-educated workers. We highlight that access bias against such workers may stem from their lower willingness and demand for training, as well as policy design, informal eligibility criteria and caseworkers’ creaming practices. We suggest, however, that greater availability of training opportunities may ease this access bias against lower-educated workers. Using the Finnish Income Distribution survey data (2007–2012), we find evidence of training access bias: primary-educated workers are significantly less likely to participate in training than upper secondary and vocationally educated workers. Concurrently, our results show that availability of training is not significantly associated with the extent of training access bias against primary-educated workers. With a Nordic welfare model that prioritizes training to remedy labour market vulnerability and stresses that access to benefits and services is based on need, Finland represents a least likely case to find such access bias in training. We therefore consider these results worrying: if it is found here, it may be prevalent in countries with other welfare models.
Julkaistu 17.1.2022
Häirintä on vakava yhteiskunnallinen ongelma, joka voi murentaa ihmisten kykyä ja halua toimia omassa työssään, yhteiskunnassa tai harrastuksissa. Erityisesti sosiaalinen media on moninkertaistanut häirinnän määrän sekä muuttanut sen luonnetta. Sen kohteeksi joutuneet kohtaavat aggressiivisen palautteen lisäksi myös nimittelyä, uhkailua tai pelottelua, joka voi ulottua myös yksityiselämään.
Selvitimme Kansalaisuuden kuilut ja kuplat – hankkeessa mitä keinoja journalistit käyttävät kohdatessaan häirintää. Haastattelimme 22 suomalaista journalistia siitä, miten he ovat onnistuneet käsittelemään häirintää ja esitämme tuloksiin perustuen suosituksia häirinnän käsittelyyn työpaikoilla, kouluissa tai harrastepiireissä.
Häirintä ei ole vain sen kohteiden ongelma, vaan kaikkien yhteinen ongelma, johon kannattaa puuttua yhteisvoimin niissä yhteisöissä, joissa ihmiset sitä kokevat. Tutkimuksessamme parhaiten pärjäsivät ne journalistit, jotka eivät jääneet yksin häirinnän kanssa. Journalisteja auttoivat myös erityisesti keinot, joissa he saivat tukea yhteisöltä: työtovereilta, esihenkilöiltä, muilta kollegoilta, ammattilaisilta tai omalta lähipiiriltään.
Published 17.1.2022
In this article, we examine how journalists address and tackle online harassment by connective practices that involve joint action with peers and editors that we find are particularly effective in addressing the emotional effects of harassment. Theoretically, we bridge community of practice research with theories of emotional labour to develop a novel perspective to examine online harassment. Drawing on 22 interviews with Finnish journalists, we find three categories of connective practices that are particularly effective in tackling harassment: (1) supportive connection between the journalist and the editor; (2) shared collegial practices among peers in the newsrooms and (3) emotional engagement among peers outside the newsroom. All three categories illustrate how journalists as a community of practice develop new practices through dynamic processes innovation, improvisation, trial and error, reciprocal learning and mutual engagement. Importantly, emotional labour forms an important dimension of these practices as the journalists jointly address and tackle the emotional effects of harassment. We posit that the effectiveness of these connective practices largely stems from their ability to provide emotional support. While addressing feelings of fear, anger and shame, these shared practices also help consolidate the newly acquired knowledge and the professional identity under attack. Finally, we offer recommendations for newsrooms and journalists on how to collectively counter harassment and develop policies to address it.
