Tarkastelemme, mitä poliittisella luottamuksella tarkoitetaan, mitkä tekijät selittävät sen tasoa ja mikä on poliittisen luottamuksen suhde kriittiseen kansalaisuuteen. Pohdimme, miten poliittinen luottamus eroaa rinnakkaiskäsitteistään, kuten responsiivisuudesta ja tyytyväisyydestä demokratiaa kohtaan. Responsiivisuudella (engl. responsiveness) viitataan yksinkertaistettuna jonkinlaiseen pyrkimykseen edustajien ja edustettavien näkemysten yhdenmukaisuudesta politiikkakysymyksissä (Eulau ja Karps 1977; vrt. Miller ja Stokes 1963). Poliittisen luottamuksen tavoin sekä responsiivisuuden että tyytyväisyyden demokratiaa kohtaan voidaan ajatella olevan hyvinvoivan demokratian taustatekijöitä, tehostavan sen toimintaa ja pitävän yhteiskuntaa koossa. Ne toimivat puskurina taloudellisissa ja poliittisissa kriiseissä, mahdollistavat haastavina aikoina vaikeatkin poliittiset päätökset sekä parantavat niiden hyväksyttävyyttä (ks. esim. van der Meer ja Zmerli 2017). Toisaalta poliittisesta luottamuksesta puhuttaessa on otettava samalla kantaa myös epäluottamuksen ja epäilyn käsitteisiin. Epäluottamuksen ja epäilyn katsotaan olevan valveutuneiden ja kriittisen kansalaisten ominaisuuksia, jotka kehittävät demokratiaa ja pitävät päätöksentekijät varpaillaan. Kuitenkin pitkittynyt epäluottamus on uhka demokratialle ja voi johtaa epävakauteen ja legitimiteettikriisiin (Easton 1965), kun yhteiskuntaa koossa pitävä liima pettää. Johtopäätöksissä pohdimmekin, onko poliittisen luottamuksen ja kriittisen kansalaisuuden välille löydettävissä tasapainoa.

Abstract Balancing between online-offline stages of participatory procedures is a delicate art that may support or hinder the success of participatory democracy. Participatory budgeting (PB), in particular, is generally rooted in online platforms, but as our case study on the City of Helsinki PB trial suggests, face-to-face events are necessary to engage targeted and often less resourceful actors in the process. Based on a longer-term participant observation, covering the PB process from its early to ideation phase to the current stage of proposal development for the final vote, we argue that the process has thus far been successful in blending online-offline components, largely supported by the active support of borough liaisons who have served as navigators between the different stages. From the point of view of co-creation, different stages of the PB process (ideation, co-creation) call for different strategies of online-offline participation. Effective mobilization of marginalized actors and interactions between public servants and citizens seem to benefit from face-to-face processes, while city-wide voting and discussion can effectively occur in the online platform.

Abstract This article focuses on the role of means-tested social assistance in Finland, which is often considered one of the Nordic welfare states described as having a universal welfare model. The article scrutinises the capacity of the final safety net to enhance the social citizenship of social assistance recipients. The Finnish social security system combines social insurance (earnings-related benefits), universal benefits (flat-rate benefits), free or affordable public services, and social assistance as a means-tested and targeted element, and thus it is a discussion on the degree of universalism that best captures the nature of universalism in the Finnish welfare state. Because the final safety net includes public services (especially social work) and income transfers (especially social assistance), its ability to strengthen social citizenship depends on both elements—separately and as a combination—as there may be a simultaneous need for financial aid and services. Whilst national registers provide data on social assistance, there is no national register data on municipal social services, which is why a survey was conducted. In this study, the heterogenic clients supported by the final safety net were described based on an open-ended question in the survey data. Statistics were then used to evaluate the frequency of client groups (capable clients, persistent clients, invisible clients, safety net dropouts). The article concludes that universalism as a social policy principle is challenged by the diversity of the clientele.

Abstract The success of the Nordic welfare state is well known, but the key drivers of its remarkable expansion are not. This book explores the relationships between citizens that constitute the normative groundwork of Nordic societies, arguing that the quality of relations steers welfare development.

Chapters explore relations of reciprocity, trust and equality that characterize the relational Nordic welfare state. Through an interdisciplinary approach, expert contributors consider the establishment and growth of welfare institutions in Nordic countries, and evaluate the neoliberal challenge that these institutions have faced since the 1980s. This book reveals how and why Nordic societies may find a path of balanced and sustainable development.

Timely and insightful, this book will be indispensable for scholars and students of social and political sciences, as well as jurisprudence, especially those interested in welfare states.

Tapa, jolla kirkolliskokouksen edustajat valitaan, on niin epäselvä, että edes vaalien jälkeen ei voi olla varma tulevan kauden linjasta. Vaikeaselkoisuus heijastuu päätöksentekoon.

Abstrakti Tutkimuksessa tarkastellaan ulkomaalaistaustaisten äänioikeutettujen osallistumista vuosien 2012 ja 2017 kuntavaaleihin. Analyysit pohjautuvat Tilastokeskuksen tuottamaan yksilötasoiseen rekisteriaineistoon, jonka äänestystiedot ovat peräisin oikeusministeriön ylläpitämästä sähköisestä äänioikeusrekisteristä. Tutkimuksemme keskeinen lähtökohta on, että kotoutuminen muodostaa yhden dynaamisen kokonaisuuden, jonka eri osat joko tukevat tai heikentävät toisiaan. Tällaisten dynaamisten vaikutusten analysointi on hankalaa johtuen eri tekijöiden keskinäisistä riippuvuuksista. Tämän vuoksi olemme pitäytyneet mahdollisimman pelkistetyissä malleissa. Artikkelissa tarkastelemme ulkomaalaistaustaisten äänioikeutettujen osallistumista vuoden 2017 kuntavaaleihin rakenteellisen ja identiteettipohjaisen kotoutumisen pohjalta. Rakenteellista kotoutumista mitataan osallistumisella työelämään ja tulotasolla. Identiteettipohjaista kotoutumista mitataan avioitumisella syntyperäisen suomalaisen kanssa. Tarkastelemme näissä tapahtuneen muutoksen vaikutusta ulkomaalaistaustaisten äänioikeutettujen äänestystodennäköisyydelle, ja vertaamme sitä vastaavaan muutokseen syntyperäisten suomalaisten kohdalla. Hypoteeseinamme ovat seuraavat: H1a) siirtymä työttömästä työlliseksi nostaa äänestystodennäköisyyttä, H1b) siirtymä työllisestä työttömäksi laskee äänestystodennäköisyyttä, H2a) tulojen lisääntyminen nostaa äänestystodennäköisyyttä, H2b) tulojen vähentyminen laskee äänestystodennäköisyyttä ja H3) avioituminen syntyperäisen suomalaisen kanssa lisää äänestystodennäköisyyttä. Analyysimme tulokset osoittavat, että tarkastelluista mittareista ylivoimaisesti suurin merkitys oli syntyperäisen kansalaisen kanssa avioitumisella. Sen sijaan ylöspäin suuntautuvalla tuloliikkuvuudella ja työllistymisellä oli vain vähän vaikutusta. Tulokset korostavat tarvetta tarkastella poliittiseen osallistumiseen vaikuttavia tekijöitä kokonaisvaltaisesti monipuolisten mittarien ja pitkittäisaineistojen pohjalta.